sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Vasemmiston vaihtuvat sankarit

Muistan, että ollessani pikkupioneeri 40-luvulla vaadittiin rintamerkin saamiseksi, että tiesimme jotain Leninin, Toivo Antikaisen ja Yrjö Sirolan elämäkerroista. He olivat silloisia vasemmiston sankareita.

50-luvulla ihailimme Hertta Kuusista ja muita SKDL:n kansanedustajia, jotka taistelivat sinnikkäästi lapsilisien ja muiden sosiaalietujen puolesta.

Seuraavilla vuosikymmenillä sankarimme kansainvälistyivät. Che, Fidel, Ho Tshi Minh, Allende ja monet muut kansojensa vapaustaistelujen johtajat tulivat tutuiksemme.

Myös jämerät, usein ammattiliitoissa kannuksensa ansainneet johtajat ansaitsivat kunnioituksemme kuten esimerkiksi Aarne Saarinen ja Aarno Aitamurto.

Viime aikoina on vasemmistomediassa ollut useita juttuja, joissa ihailevaan sävyyn esitellään ihmisiä, jotka ovat hypänneet syrjään työelämän oravanpyörästä, muuttaneet johonkin syrjäkylään, jossa lämmittävät puilla pikku mökkiään, syövät itse kasvattamiaan perunoita, porkkanoita ja lanttuja ja iltapuhteina ompelevat itselleen vaatteita kynttilänvalossa oman pellon pellavista ja elävät parillasadalla eurolla vuodessa.

Näissäkö vasemmiston nykyajan sankarit?

Ei kommentteja: