Olin nuorena miehenä osuuskaupan myymälänhoitajana eräässä pikkukylässä ja asuin samassa talossa, jossa kauppa sijaitsi. Myymälä suljettiin klo 17, mutta kyläläiset eivät paljon aukioloajoista piitanneet.
Moni kävi asioimassa illalla sulkemisajan jälkeen eikä ollut harvinaista, että joku herätti minut aamuyölläkin antamaan askin tupakkaa ja pullon pilsneriä.
Palvelualan ammattiliitto PAM antoi vuosien jälkeen periksi kauppojen sunnuntaiaukiolokiistassa kun sai sopimukseen korvaukset epämukavasta työajasta. Pikkukaupat saavat olla auki vaikka ympäri vuorokauden.
Kun olin töissä rakennuksilla, töitä tehtiin seitsemästä neljään, paitsi jos oli poikkeuksellisesti joku valu tms. joka oli tehtävä ylityönä. Nykyään työmailla on täydet valot päällä yötä myöten ja viikonloppuina kun pikku-urakoitsijat ahkeroivat.
Olemme siirtymässä kovaa vauhtia amerikkalaistyyppiseen 24/7 yhteiskuntaan, jossa kaikki pyörät pyörivät ympäri vuorokauden seitsemänä päivänä viikossa. Työ- ja virkasuhteissa olevilla on vielä turvanaan jonkinlainen työaikalaki, mutta pienyrittäjät, jollaisia meistä kaikista pyritään tekemään, ovat kusessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti