Olin loppuviikolla Hämeenlinnan perusturvan reissulla Kööpenhaminassa tutustumassa sikäläiseen vanhustenhuoltoon. On kerrankin sellainen tunne, että matkasta oli todellista hyötyä emmekä tuhlanneet turhaan veronmaksajien rahoja. (No meni siinä omiakin, sillä osan ruokailuista jouduimme maksamaan itse ja Köpis on pirun kallis kaupunki pienituloiselle suomalaiselle eläkeläiselle.)
Vaikutti siltä, että Tanskassa vanhustenhoito perustuu meikäläistä enemmän ikääntyneen ihmisen oman tahdon ja valintojen kunnioittamiseen ja huomioon ottamiseen. Vanhuksia ei kutsuta potilaiksi, hoidokeiksi tai asiakkaiksi vaan kansalaisiksi. Ja kansalaisillahan on kansalaisoikeudet.
Varsinaisena matkamme tarkoituksena oli perehtyä kokemuksiin tilaaja-tuottajamallista, jota meillä ollaan ottamassa käyttöön ja joka on ollut Tanskassa käytössä jo vuosien ajan. Isäntämme esittelivät sitä perusteellisesti ja mikä parasta, eivät peitelleet kritiikkiä mallin soveltamisessa havaituista epäkohdista.
Erityisiä hankauskohtia näyttää olevan tilaajan ja tuottajien välisessä tiedonkulussa molempiin suuntiin sekä palveluja jäykistävän byrokratian lisääntymisessä. Esimerkiksi kotihoidon palvelut oli jaettu peräti 105 yksittäiseen tehtävään, jotka oli kellotettu ja hinnoiteltu minuutin tarkkuudella.
Minua hämmästytti hiukan, että tanskalaisessa tilaaja-tuottajamallissa ei oltu juurikaan ulkoistettu ja yksityistetty palveluja. Meillähän yksityistämisen lisääntyminen on yhtenä pelon aiheena.
Kööpenhaminan kotipalvelussa oli ollut alunperin muutamia yksityisiä palvelutuottajia, mutta ne olivat kaikki menneet konkurssiin, koska eivät olleet pystyneet järjestämään palveluja annetuilla hinnoilla. Liekö tämä osoitus julkisen palvelun tehokkuudesta vai eivätkö tanskalaiset porvarit ole yhtä innokkaita yksityistämisen ajajia kuin suomalaiset?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti